Hevosen ylläpitodiili on parhaimmillaan win-win-tilanne, samoin kuin leasing, josta tarkemmin alempana.

Ylläpitosopimuksella omistaja välttyy hevosen aiheuttamilta kustannuksista ja ajankäytöltä, ja saa kuitenkin pitää lopullisen määräysvallan hevoseen. Ylläpitäjä saa käyttöönsä hevosen ilman pääomakuluja. Kuten monet hevosihmiset ovat kuulleet tai kantapään kautta oppineet, ylläpitoon liittyy monenlaisia sudenkuoppia ja riskitilanteita. Milloin hevosta ei ole hoidettu ja rasitettu sopimuksen mukaisesti, milloin omistaja ei ole kertonut hevosesta riittäviä tietoja tai hakee sen aiheettomasti pois kesken sopimuskauden.

Ihan kaikkia riskejä ei voi millään poistaa. Hevonen saattaa kipeytyä liikkuessaan eri pohjilla ja erilaisella ratsastajalla, se voi osoittautua kaikkien yllätykseksi eriluonteiseksi uusissa olosuhteissa, tai se voi saada jännevamman täysin asiallisessa ja sopimuksen mukaisessa rasituksessa.

Moneen riskiin voi kuitenkin vaikuttaa huolellisesti tehdyllä sopimuksella (sekä kattavalla vakuutuksella). Omistajan tulee kirjallisesti kertoa tiedossaan olevat hevosen käyttöominaisuudet (myös esim. liikunnan tarve, käyttäytyminen maastossa), terveystiedot, ruokinta ym. Yhteisesti on sovittava hevosen suunnitellusta käytöstä, rasitustasosta, kilpailuihin osallistumisesta ym. Erittäin tärkeää on sopia siitä, miten toimitaan hevosen sairastuessa tai loukkaantuessa, missä tilanteessa kuljetaan klinikalle ja kuka maksaa ja päättää hoidosta. Ylläpitäjän on vastattava siitä, että hän hoitaa ja ratsastaa hevosta huolellisesti ja asianmukaisesti. Omistajan puolestaan on hyväksyttävä, että tästäkin huolimatta hevosen rahallinen ja käyttöarvo voi romahtaa esim. mainitun jännevamman vuoksi. Ylläpidon kestosta on sovittava, oli se sitten määräaika, toistaiseksi voimassaoleva tai tietty määrä kilpailuja.

Puolin ja toisin kannattaa harkita sopimukseen kirjattavaa sopimussakkoa tai vastaavaa vakiokorvausta, joka tulee maksettavaksi, jos toinen osapuoli ei noudata omia velvollisuuksiaan. Sopimussakko ei poista lakiin perustuvaa vahingonkorvausvelvollisuutta, mutta sopimussakko tulee maksettavaksi jo pelkän sopimusrikkomuksen perusteella, vaikka taloudellisten vahinkojen aiheutumista ei voisi todentaa.

Tekisinkö sittenkin leasing-sopimuksen?

Leasing-sopimusta käytetään usein arvokkaampien kilpahevosten kohdalla, kun halutaan molemminpuolisesti ylläpidon hyödyt, mutta omistaja haluaa myös hevoseen sijoittamalleen pääomalle tuottoa. Omistajan riskit vähenevät kuukausittaisen leasing-maksun myötä, ja ylläpitäjä saa kuitenkin käyttöönsä laadukkaan hevosen ilman kymmenien tuhansien alkupanosta. Leasing-sopimus on tehtävä vähintään yhtä tarkalla tasolla kuin edellä kuvattu ylläpitosopimus.

Kirjoittaja

Leni on pienyrittäjä juristin päivätyön ohella ja erikoistunut auttamaan arjen lainopillisissa haasteissa.

Tarvitsetko apua lakiasioissa?